Lymfaterapia

 

Lymfaterapia eli turvotuksen hoito

Lymfaterapia on fysioterapian erikoisala, jolla hoidetaan eri syistä syntyneitä turvotuksia ja niiden seurauksia sekä vaivoja tai sairauksia, joiden yhtenä oireena on turvotus.

Nykyään käytettävä lymfaterapia on useamman eri osa-alueen muodostama kokonaisuus. Suomen Lymfahoito ry käyttää tästä nimitystä ”Lymfahoidon Kokonaisuus eli LYKO-terapia” ja Suomen Vodder-Lymfaterapeutit ry nimitystä ”Kokonaisvaltainen lymfaterapia”.

Lymfaterapia mielletään usein virheellisesti pelkäksi manuaaliseksi lymfaterapiaksi. Se olisi kuitenkin hyvä suomentaa tarkoittamaan ”turvotuksen hoitoa”, jolloin siihen sisältyy kaikki lymfaterapeutin suorittamat turvotusta vähentävät toimenpiteet. Useimmissa tapauksissa kompressioterapia on hoidon kulmakivi ja sen tärkein osa-alue.

Tärkein syy lymfaterapian käyttöön on imusuoniston vahingoittumisesta johtuva lymfaödeema eli lymfaturvotus. Se on yleensä krooninen tila, joka vaatii ainakin jossakin muodossa elinikäistä hoitoa. Lymfaturvotusta hoidettaessa terapia on kaksivaiheinen. Muusta fysioterapiasta poiketen lymfaterapiaa annetaan aluksi päivittäin, myöhemminkin mielellään kolme kertaa viikossa.

Terapian I vaiheen tarkoituksena on turvotuksen vähentäminen. Tuloksellisen terapian edellytys on kaikkien osa-alueiden tehokas toteutus.

1. Manuaalinen lymfaterapia (ML) 3-5 päivänä viikossa.
2. Kompressiosidonta välittömästi manuaalisen lymfaterapian jälkeen. Hoidettava pitää sidoksia vuorokauden ympäri seuraavaan hoitokertaan asti.
3. Terapeuttinen harjoittelu sekä ohjaus liikuntaan ja asentohoitoon. Pumppaava, rytminen lihastyö yhdessä kompression kanssa tehostaa imusuoniston toimintaa.
4. Ihonhoito, so. turvonneen alueen infektioherkän ihon kunnosta huolehtiminen myös ennaltaehkäisevästi.
5. Ohjaus itsehoitoon.

Manuaalinen lymfaterapia aktivoi imusuoniston omaa, aktiivista pumppaustoimintaa mutta siirtää turvotusta myös imusuoniston ulkopuolella, soluvälitilassa.

Kompressioterapia kohottaa kudospainetta ja vähentää näin nesteen ulossuodattumista verisuonikapillaareista, tehostaa lihas- ja nivelpumpputoimintaa sekä stimuloi tätä kautta sekä laskimoiden että imusuoniston toimintaa. Kompressio estää myös liikkeelle saadun nesteen takaisinvirtausta kudoksissa.

Terapeuttinen harjoittelu ja liikunta aktivoivat lihas- ja nivelpumpputoimintaa, tehokkaimmin yhdessä kompression kanssa.

Ihonhoito auttaa ylläpitämään ihon suojatoimintaa ulkomaailmaa vastaan ja estää näin lymfaödeeman infektioiden kautta tapahtuvaa etenemistä.

Nykyään on tarjolla myös useita perinteistä lymfaterapiaa tukevia hoitomuotoja, joita käytetään terapeutin harkinnan ja resurssien mukaan. Ne eivät kuitenkaan korvaa muuta turvotuksen hoitoa, etenkään kompressioterapiaa.

Täydentäviä hoitomuotoja ovat:

1. Kompressiopumput, kuten Lympha Press Optimal ja Ventipress, joissa kompressori työntää ilmaa asiakkaan päällä olevan raaja-, housu- tai takkimansetin ilmataskuihin. Distaalisuunnasta vartaloa kohti etenevä paine avustaa laskimoverenkiertoa ja nesteen poistumista hoidettavista raajoista.
2. LymphaTouch -laite, jonka erikokoisilla suuttimilla kohdistetaan kudokseen alipaine. Käsittelytekniikasta riippuen kudosta voidaan muokata ja siirtää nestettä kudoksessa toivottuun suuntaan.
3. LPG-imurullauslaite, jolla lisätään kudosten aineenvaihduntaa ja pehmennetään esim. arpikudosta. Erikokoisissa moottoroiduissa suuttimissa on valitun hoito-ohjelman mukaisesti eri suuntaan pyörivät rullat.
4. Hivamat Deep Oscillation-laite, jonka avulla kudokseen aikaansaatava elektrostaattinen kenttä lisää kudoksen aineenvaihduntaa ja nopeuttaa siten haavojen ja vammojen paranemista sekä vähentää kipua ja turvotusta.
5. Lymfateippaus. Kinesioteipin avulla tehtävä erikoisteippaus, jolla pyritään aktivoimaan imusuoniston toimintaa ja ohjaaman nesteen virtausta kudoksissa toivottuun suuntaan.
6. Faskiamanipulaatio ja muut faskiakäsittelyt, joilla pyritään normalisoimaan sidekudosrakenteiden (faskiat) toiminta ja liikkuvuus ja sitä kautta nesteen liikkuminen kudoksissa.

Optimaalisessa tapauksessa terapian I vaihe jatkuu kunnes turvotus ei enää vähene. Tällöin hoidettavalle tilataan mittojen mukaan valmistettava lääkinnällinen kompressiohiha ja -hanska tai -sukka / -sukkahousut.

Lymfaterapian II-vaiheeseen siirrytään, kun tilattu kompressiotuote saadaan käyttöön. II-vaiheen tarkoituksena on ylläpitää ja optimoida saavutettua hoitotulosta. Vastuu tästä on ennen kaikkea hoidettavalla itsellään. Terapeutin antama hoito ei jatku ylläpitovaiheen aikana.

Hoidettava käyttää saamaansa lääkinnällistä kompressiotuotetta (hiha, hanska, sukat, housut) päivittäin ja aktivoi ohjeiden mukaan myös lihaspumpputoimintaa. Tietyissä tapauksissa on perusteltua tehdä itselymffausta terapeutin antamien ohjeiden mukaan. Ihon kunnosta huolehtiminen ja muu turvotusta ennaltaehkäisevä toiminta ovat myös tärkeitä.

Lymfaterapian intensiivinen I-vaihe on syytä uusia, mikäli turvotus voimistuu tunnollisesta itsehoidosta huolimatta. Muutama hoitokerta, johon sisältyy kompressiosidonta, saattaa olla tarpeen myös ennen uuden kompressiotuotteen tilaamista.

Akuutit turvotukset, jotka ovat seurausta esimerkiksi traumasta tai leikkauksesta, ovat ohimeneviä. Toipumista voidaan näissäkin tapauksissa nopeuttaa lymfaterapian I vaiheen hoidolla, mutta II vaihe ei ole enää tarpeen.

Muita tavallisia syitä lymfaterapian käyttöön ovat

• Lihastoiminnan puutteesta johtuvat turvotukset. Taustalla voi olla jokin neurologinen sairaus, lihassairaus, vaikeat nivelongelmat tai muun sairauden tuoma liikkumattomuus.
• Laskimovajaatoiminnasta johtuva turvotus (pintalaskimovajaatoiminta tai aiemmin sairastettu syvä laskimotukos).
• Kehon itsensä käynnistämän akuutin tulehdusreaktion, inflammaation, aiheuttama turvotus. Tyypillisiä esimerkkejä nivelreuma, CRPS, systeeminen skleroosi ja toistorasituksesta johtuvat kudosten ärsytystilat.
• Lipödeema (krooninen, usein etenevä, sairaus, jolle on tyypillistä ala- tai yläraajojen rasvakudoksen symmetrinen epänormaali lisääntyminen ja siihen liittyvä turvotus, kipu ja paikallisen imusuoniston asteittainen vahingoittuminen).
• Fibromyalgia (vaihteleva, laaja-alainen kipuoireyhtymä).

Lymfaterapian korvattavuus

Kelan Fysioterapialähetekäytännön (SV3) poistuttua vuoden 2023 alusta lymfaterapiaan ei enää ole mahdollista saada korvausta Kelan kautta. Vuoden 2019 alusta lähtien Kela ei myöskään ole enää korvannut lymfaterapiaa vaativan kuntoutuksen osalta. Tämä heikentää esimerkiksi niiden henkilöiden asemaa, joilla on neurologisen sairauden seurauksena lihastoiminnan puutteesta johtuva turvotus.

Lymfaturvotuksen eli lymfaödeeman hoitoon voi olla mahdollista saada hyvinvointialueeltaan tai sairaanhoitopiiriltä maksusitoumus, jolloin hoidettava itse maksaa vain omavastuuosuuden. Nykyään jotkut hyvinvointialueet myöntävät maksusitoumusten sijaan palveluseteleitä. Tällöin hoidettavalle lankeaa maksettavaksi hoitokerran todellisen hinnan ja palvelusetelin arvon välinen erotus. Alueiden suhtautuminen lymfaterapian korvattavuuteen kuitenkin vaihtelee, joten hoidettavat eivät ole tasaveroisessa asemassa.

Lymfaturvotuksen syynä ja sen korvattavuuden ehtona on yleensä jokin seuraavista:

Rintasyöpäleikkaus tai muu laaja kirurginen toimenpide, joka on kohdistunut ensisijaisesti vartalon, kainalon tai nivustaipeen alueelle.

Sädehoito nivustaipeeseen, lantioon, kainaloon tai kaulalle.

Krooninen infektio (lähinnä erysipelas eli ruusu)

Synnynnäinen imusuoniston kehityshäiriö (myös myöhemmällä iällä ilmenevä).

Kroonisten turvotusten hoitoon olennaisena osana liittyvät lääkinnälliset kompressiotuotteet kuten kompressiohihat, -hanskat ja sukat korvataan samoin kunnan maksusitoumuksella.

Yksityisenä ammatinharjoittajana toimivalla lymfaterapeutilla tulee olla ammattikorkeakoulutasoinen pohjakoulutus, jotta hänet hyväksytään lymfaterapian toteuttajaksi. Tietyissä tapauksissa myös muu terveydenhuoltoalan koulutus saattaa käydä, jos lymfaterapeutti tekee töitä vastaanotolla, jossa fysioterapeutilla on hoitovastuu. Korvattavuuteen liittyvistä asioista kannattaa tiedustella omalta hyvinvointialueeltaan.