Lipödeema on harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta pelkästään naisilla esiintyvä sairaus, jossa rasvakudoksen määrä alavartalolla kasvaa ja sen jakautuminen kehossa on epänormaali. 

Amerikkalaiset Allen ja Hines kuvasivat lipödeeman ja sen oireet jo 1940-luvulla, mutta sairaus tunnetaan edelleen varsin huonosti jopa lääkäreiden keskuudessa. Klassisessa lipödeemassa rasvakudoksen määrä kasvaa lantiolta alas nilkkojen kehräsluihin asti. Muotoja on kuitenkin useita ja aina sääret eivät ole osallisina. Harvoissa tapauksissa lipödeemaa esiintyy myös yläraajoissa. Syyn uskotaan olevan ainakin osin hormonaalinen johtuen tyypillisestä puhkeamisajankohdasta murrosiän, raskauden tai menopaussin aikana. 

Lipödeeman diagnostisointi tapahtuu oireiden perusteella. Näitä ovat

• Symmetrinen ihonalaisrasvakudoksen lisääntyminen lantion ja nilkkojen välillä. 
• Nilkkojen alueella näkyy usein ”rasvakaulus”, lievä tai selvempi poimu kudoksessa, missä rasvakudoksen ylimäärä päättyy.
• Jalkaterä on hoikka.
• Lipödeeman alueella kudoksen kosketusarkuus on normaalia voimakkaampaa.
• Osalla sairastuneista on raajoissa myös spontaania kipua/särkyä.
• Lipödeeman alueelle syntyy helposti mustelmia, usein ilman havaittua syytä.
• Raajoissa ei esiinny pysyvää ”pitting”- eli ”kuoppaturvotusta”, mutta monelle syntyy kuitenkin iltaa kohden pystyasennosta johtuvaa turvotusta nilkkojen alueelle.
• Raajat tuntuvat painavilta ja paineisilta.
• Alaraajojen rasvakudos ja volyymi vastaavat heikosti matalakaloriseen ruokavalioon. 

Seurantatutkimuksen (”Lipedema: An Inherited Condition”, Child AH, Gordon KD, et al. Am J Med Genet A. 2010 Apr; 152A(4):970-6) mukaan lipödeemaa sairastavilla 39,5 %:lla tavattiin suonikohjuja ja 53 %:lla teleangiektasioita (pinnallisten verisuonten laajentumia) alaraajojen alueella. 96 % tutkituista ilmoitti, ettei ruokavaliolla ole vaikutusta vyötärön alapuoliseen rasvakudokseen, vaikka he laihtuivat ylävartalon osalta.

Tutkimuksen tekijät katsovat lipödeeman olevan ainakin osalla periytyvä geneettinen häiriö, jolla on 50 % mahdollisuus hypätä yhden sukupolven yli. Se voi periytyä myös miehen kautta, vaikka tämä ei itse sairastu.

Käytännön ongelmina lipödeemaa sairastava mainitsee usein ongelmat vaatehankinnoissa. Voimakkaat alaraajat halutaan mielellään peittää, mikä rajoittaa esim. hameen käyttöä. Monelle on korkea kynnys käydä uimahalleissa ja -rannoilla. Sekundaarisina oireina esiintyy mielialaongelmia ja masennusta. Rasvakudoksen voimakas kerääntyminen reisien ja polvien sisäsivuille voi muuttaa alaraajojen asentoa ja askellusta, mikä altistaa polvien nivelrikolle. 

Diagnostisoinnissa hankalinta on erottaa lipödeema normaalista ylipainosta. Klassisen kuvauksen mukaan lipödeemassa kehon rasvakudoksen määrä on epätasaisesta jakaantunut, eli alavartalolla sitä on hyvinkin runsaasti ylävartalon ollessa jalkoihin nähden huomiota herättävän hoikka. Monen sairastuneen kohdalla kehon muoto ei ole näin silmiinpistävä, koska lipödeema altistaa myös normaalille ylipainolle. 

Lipödeemaa ei voi parantaa, mutta sen etenemistä voidaan hillitä ja oireita helpottaa. Hoito rakentuu seuraavasti:

Painonhallinta, jonka keinoina ovat terveellinen ruokavalio ja liikunta. Erittäin tärkeää, vaikka painonpudotuksella on hankala vaikuttaa lipödeemasta johtuvaan rasvakudokseen. Normaalia ylipainoa tulee välttää, sillä rasvakudos vaikuttaa negatiivisesti imusuoniston toimintaan. Normaalin ylipainon vähentäminen onnistuu myös lipödeemaa sairastalla. Näin vähennetään riskiä sairauden etenemiseen lipolymfaödeemaksi.

• Kaikki liikunta, mikä tuntuu mielekkäältä ja hyvältä, on suositeltavaa, kunhan se ei altista nivelten liialliselle rasittumiselle.
• Erityisen hyväksi on osoittautunut vedessä tapahtuva harjoittelu kuten vesijuoksu, vesijumppa ja vesipyöräily eli hydrospinning. Jälkimmäisen vaikutuksista lipödeemaan on myös alustavaa tieteellistä näyttöä.

Kompressio, jolla tuetaan laskimoveren paluuta sydäntä kohti, vähennetään nesteen suodattumista verenkierrosta kudoksiin ja sitä seuraavaa imusuoniston kuormitusta. 

• Vaikeassa, pitkälle edenneessä, lipödeemassa kompressioterapia toteutetaan aluksi sitomalla raajat vähäelastisilla sidoksilla, joita pidetään mahdollisuuksien mukaan ympäri vuorokauden. 
• Usein kompressio tuotetaan kuitenkin lääkinnällisten kompressiotuotteiden avulla, joissa tavallisin paineluokka on II. Niiden mittaus ja tilaus suoritetaan joko erikoisliikkeessä tai asiansa osaavan lymfaterapeutin toimesta.
• Vaihtoehtoina ovat kompressiosukkahousut, -leggingsit tai kahden tuotteen yhdistelmä, so. polvipituiset sukat + caprimittaiset housut tai reisimittaiset sukat + bermudamittaiset housut. 
• Veden paine tuottaa myös tehokkaan kompression, mutta vaikutus säilyy tietenkin vain vedessä olon ajan. 
• Kompression ja liikunnan yhdistäminen tehostaa kummankin vaikutusta.

Täydentävinä hoitomuotoina voidaan käyttää seuraavia:

Manuaalinen lymfaterapia, jolla aktivoidaan imusuoniston toimintaa ja jolla on todettu olevan kipua vähentävä vaikutus. Rasvakudokseen määrään ML:lla ei ole vaikutusta.

Rasvakudoksen manuaalinen käsittely (Quadrivas-therapy, Stecco), jolla on tutkimusten mukaan rasvakudoksen rakennetta pehmentävä ja tasoittava vaikutus. Amerikkalaistutkimuksessa sillä oli myös lievä volyymiä vähentävä vaikutus.

Lympha Press Optimal -käsittely, ns. kompressiopumppu, jolla on kipua ja turvotusta vähentävä vaikutus. Lympha Press -hoito toimii myös esihoitona ennen rasvakudoksen manuaalista käsittelyä. 

Rasvaimu, josta on saatu hyviä pitkän aikavälin tuloksia. Operatiivinen hoito ei kuitenkaan ole vaihtoehto painonpudotukselle ja muulle painonhallinnalle. Em. konservatiivinen hoitopolku on aina ensisijainen vaihtoehto. Suomessa lipödeemaa sairastavan mahdollisuus päästä rasvaimuun julkisen terveydenhuollon kautta edellyttää selvää terveydellistä perustetta. Kosmeettiset syyt eivät tähän riitä. Esimerkiksi Saksassa on lipödeeman rasvaimuun erikoistuneita yksityisklinikoita, jotka tarjoavat seurannan sisältävää laadukasta, mutta kallista hoitoa. Näillä klinikoilla on vieraillut myös suomalaisia potilaita. Rasvaimun jälkeen 30 % potilaista selviää jatkossa ilman lymfaterapiaa, mutta 70 % tarvitsee lopun elämää ainakin kompressiota jossakin muodossa.

Lipödeema ei aina etene, mutta osalla sitä sairastavista rasvakudoksen määrä kasvaa hiljalleen ja sen koostumus muuttuu epätasaisemmaksi ja kovemmaksi – kudos fibrotisoituu. Laskimopaluun heikkous lisää nesteen suodattumista verenkierrosta kudoksiin ja kuormittaa imusuonistoa myös henkilöillä, joilla ei ole näkyvää turvotusta. 

Lipödeeman konservatiivinen hoito (painonhallinta + kompressio) tukee imusuoniston toimintaa. Sen laiminlyönti saattaa johtaa imusuoniston pettämiseen ja sairauden etenemiseen lipolymfaödeemaksi, jolloin myös jalkaterät ja nilkat turpoavat voimakkaasti. Kyseinen tila invalidisoi henkilöä paljon voimakkaammin kuin puhdas lipödeema, kun alaraajat muuttuvat entistä suuremmiksi ja painavammiksi. Myös kenkien mahtuminen jalkoihin vaikeutuu.

Lipolymfaödeeman hoito vaatii aina intensiivistä lymfaterapiaa, jossa kompressio toteutetaan sitomalla.  

Lymfaterapiasarjan jälkeen asiakkaalle hankitaan aiemmin mainitut lääkinnälliset kompressiotuotteet, joiden paineluokka sukkien kohdalla voi nyt olla II-III.